Tänään puhumme levytektoniaan liittyvästä näkökohdasta: muuttuvat viat. Sen olemassaolo on johtanut monenlaisten reliefien muodostumiseen, ja sillä on suuri merkitys geologiassa. Tässä viestissä opit, mikä muutosvika on ja miten se syntyy. Lisäksi opit mitä vaikutuksia sillä on maaston geologiaan.
Haluatko tietää kaiken, mikä liittyy näihin epäonnistumisiin? Jatka lukemista 🙂
Levyjen välisten reunojen tyypit
Kuten levytektonikan teoria sanoo, maankuori on jaettu tektonisiin levyihin. Jokainen levy liikkuu tasaisella nopeudella. Levyjen välisissä reunoissa on lisääntynyt seisminen aktiivisuus kitkavoiman vuoksi. Levyjen välillä on useita reunoja niiden luonteesta riippuen. Ne riippuvat siitä, tuhotaanko plakkia vai muutetaanko sitä.
Muunnosvirheiden alkuperän tuntemiseksi meidän on tiedettävä levyjen väliset reunatyypit. Ensinnäkin löydämme eroavat reunat. Niissä levyjen reunat erotetaan luomalla merenpohja. Toinen on yhtenevä reuna, jossa kaksi mannerlaataa törmäävät. Levyn tyypistä riippuen sillä on erilainen vaikutus. Lopuksi löydämme passiiviset reunat, joissa plakkia ei luoda eikä tuhota.
Passiivisissa reunoissa levyistä on leikkausjännityksiä. Levyt voivat olla merellisiä, mannermaisia tai molempia. Muuttuvat viat havaittiin niissä paikoissa, joissa levyt liikkuvat väärin kohdistuneina segmentteinä valtameren harjulla. Tämän teorian alussa sitä ajateltiin valtameren harjanteet ne oli muodostanut pitkä ja jatkuva ketju. Tämä johtui vaakasuorasta siirtymästä pitkin vikaa. Tarkkaan tarkasteltuna voitiin kuitenkin nähdä, että siirtymä oli tarkalleen samansuuntainen vikaa pitkin. Tämä teki siihen, että tarvittavaa suuntaa valtameren harjanteen siirtymien aikaansaamiseksi ei tapahtunut.
Muunnettavien vikojen löytäminen
Transformoivat viat löydettiin vähän ennen levytektoniikan teorian esittelyä. Sen löysi tiedemies H.Huzo Wilson vuonna 1965. Hän kuului Toronton yliopistoon ja ehdotti, että nämä viat liittyisivät globaaleihin aktiivisiin vyöihin. Nämä hihnat ovat yhteneviä ja jakautuvia reunoja, joita olemme nähneet aiemmin. Kaikki nämä globaalit aktiiviset hihnat on yhdistetty jatkuvaan verkkoon, joka jakaa maan pinnan jäykiksi levyiksi.
Siksi Wilsonista tuli ensimmäinen tiedemies, joka ehdotti, että maapallo koostuu yksittäisistä levyistä. Hän antoi myös tietoa virheissä esiintyvistä erilaisista siirtymistä.
Tärkeimmät ominaisuudet
Suurin osa muunnosvirheistä liittyy keskiosan harjanteen kahteen osaan. Nämä viat ovat osa murtumavyöhykkeinä tunnettuja valtameren kuoren katkoviivoja. Nämä vyöhykkeet käsittävät muutosviat ja kaikki jatkeet, jotka pysyvät passiivisina levyn sisällä. Murtumisalueet niitä löytyy 100 kilometrin välein valtameren harjun akselia pitkin.
Aktiivisimmat transformoivat viat ovat vain harjanteen kahden siirretyn segmentin välillä. Meren pohjassa on harjanteen osa, joka liikkuu vastakkaiseen suuntaan syntyvää merenpohjaa. Joten kahden harjasegmentin välissä kaksi vierekkäistä levyä hankautuvat kulkiessaan vikaa pitkin.
Jos siirrymme pois harjanteiden harjanteiden aktiiviselta alueelta, löydämme joitain passiivisia alueita. Näillä alueilla murtumat säilyvät ikään kuin ne olisivat topografisia arpia. Murtuneiden alueiden suuntaus on yhdensuuntainen levyn liikesuunnan kanssa sen muodostushetkellä. Siksi nämä rakenteet ovat tärkeitä levyn liikkeen suunnan kartoittamisessa.
Toinen vikojen muuttamisen rooli on tarjota keinot, joilla harjanteen harjanteille luotu valtameren leikkaus, Se kuljetetaan tuhoalueille. Näitä alueita, joissa levyt tuhoutuvat ja tuodaan takaisin maapallon vaippaan, kutsutaan valtamerikaivoiksi tai subduktiovyöhykkeiksi.
Mistä nämä viat löytyvät?
Suurin osa muuttuvista vikoista löytyy valtamerialtaista. Kuitenkin, kuten aiemmin mainittiin. levyn reunoja on erilaisia. Siksi jotkut viat ylittävät mantereen kuoren. Tunnetuin esimerkki on San Andreaksen vika Kaliforniassa. Tämä vika aiheuttaa lukuisia maanjäristyksiä kaupungissa. Tällainen on hänen tietonsa siitä, että jopa tehtiin elokuva, jossa simuloitiin epäonnistumisen aiheuttamaa tuhoa.
Toinen esimerkki on Alppien vika Uudessa-Seelannissa. San Andreasin vika yhdistää Kalifornianlahdella sijaitsevan laajennuskeskuksen Yhdysvaltojen luoteisrannikolla sijaitsevaan Cascade Subduction Zone -alueeseen ja Mendocino Transforming Faultiin. Tyynenmeren levy liikkuu luoteeseen päin koko San Andreasin vikaa. Tämän jatkuvan liikkeen seuraamiseksi Baja Kalifornian alue oli vuosien varrella voisi tulla erillinen saari Yhdysvaltojen ja Kanadan koko länsirannikolta.
Koska tämä tapahtuu geologisessa mittakaavassa, ei ole liian tärkeää huolehtia juuri nyt. Mikä on ehdottoman huolestuttava, on seisminen toiminta, joka laukaisee vian. Näillä alueilla tapahtuu lukuisia seismisiä liikkeitä. Maanjäristykset ovat katastrofien, omaisuuden ja ihmishenkien menetyksiä. San Andrésin rakennukset ovat valmiita kestämään maanjäristyksiä. Tilanteen vakavuudesta riippuen se voi kuitenkin aiheuttaa todellisia katastrofeja.
Kuten näette, maapallon ja valtameren kuorta on vaikea ymmärtää. Sen toiminta on melko monimutkaista ja sen havaitseminen on tarpeen. Näiden tietojen avulla voit oppia lisää muuttuvista virheistä ja seurauksista maalla ja merellä.